Normaalisti menen töistä suoraan salille enkä ehdi kauppaan ennenkuin illalla myöhään, jolloin ainoastaan erittäin huonosti varusteltu lähikauppamme on auki. Tänään tein poikkeuksen ja marssin suoraan töistä paremmin varusteltuun kauppaan ostamaan suurinta herkkuani, tuoreita mereneläviä. Tällä kertaa mukaan tarttui pari mustekalatuubia ja kasa tuoreita jättikatkarapuja. Kotiin kävellessäni sitten mietin, että mitäs niistä kokkaisi.
Kerran Helsingissä käydessäni sain aivan taivaallista sapuskaa jossain espanjalaisessa ravintolassa siinä keskustan tietämillä. Se oli jotain kalakeiton ja paellan välimaastosta - enkä nyt todellakaan muista sen paremmin ravintolan kuin ruokalajinkaan nimeä. Vahinko sinänsä, menisin kyllä mielelläni uudestaankin. Tämä tuli siis mieleeni tänään ja päätin yrittää jäljitellä sitä makuelämystä tekemällä tällaisen keiton. Itse reseptin sävelsin ihan itse, vaikka toki samanmoisia ovat varmasti muutkin kokeilleet. Näin se käy.
Välimerellinen äyriäiskeitto
2 mustekalatuubia
noin 20 jättikatkarapua kuorineen
oliiviöljyä
iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
noin 1 dl kuivaa valkoviiniä
kalaliemikuutio
1 purkki tomaattimurskaa
kuumaa vettä tarpeen mukaan, ehkä noin 2 dl
tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria
Leikkaa mustelakatuubit renkaiksi ja paista pannulla oliiviöljyssä, ihan pari minuuttia riittää. Laita sivuun. Keitä katkarapuja pari minuuttia ja ota keitinvesi sen jälkeen talteen. Kuori katkaravut kunhan ovat hiukan jäähtyneet. Laita sivuun mustekalojen kanssa.
Kuullota sipulia oliiviöljyssä kattilassa kunnes se on pehmeää. Lisää sitten silputtu valkosipuli, katkarapujen keitinliemi (ei ehkä ihan kaikkea), kalaliemikuutio, tomaattimurska ja valkoviini. Keitä hetki keskilämmöllä. Itse surauttelin tässä kohtaa pahimmat tomaattimurskan kököt sauvasekoittimielle sileäksi, mutta tämä nyt on makuasia ja riippuu tomaattimurskan tyypistä myös. Lisää vettä jos tarvitsee, itse lisäsin noin pari desiä että sain sopivan keittomaisen koostumuksen. Lopuksi lisää ravut ja mustekalat sekä tuoretta persiljaa. Maista ja mausta suolalla ja pippurilla jos haluat.
Syö! Dippaile lempparileipääsi keittoon tai laita päälle vähän creme fraichea jos siltä tuntuu. Mutta on herkullista ihan sellaisenaankin. Yllättävän lähelle sitä kauan sitten nauttimaani ravintola-annosta pääsin.
3 kommenttia:
Hei mää taidan muistaa sen kerran HKIssä, sain jostain ravunkoivesta roiskeet naamalle ;) Mutta kieltämättä se oli herkullisen näköinen setti (kuten tämä omasikin)!! -Lillu
Joo näin taisi käydä, sori vaan :) Et satu muistamaan mikä sen paikan nimi oli?
La Bodega tais olla ja ei jäänyt mitään pahoja muistoja ;)
(Ravintola Copacabanan sivuille kylläkin minut nyt ohjaa..)
Lähetä kommentti